Yleistä rodusta

Kartusiaani on vanha ranskalainen alkuperäisrotu, josta ensimmäiset maininnat kirjallisuudessa ovat peräisin jo 1500-luvulta. Rotu on onnistunut säilymään hengissä vuosisatojen temmellyksissä lujuutensa, älykkyytensä sekä sosiaalisuutensa avulla. Erityisen vaaran kartusiaanille aiheutti menneinä vuosisatoina sen turkiskauppiaden himoitsema hieno turkki.

Ulkoinen olemus                        

Kartusiaani on roteva kissa, jolla on leveä rintakehä ja vanttera ruumis. Nenä on suora, otsa litteä korvien välistä ja posket hyvin kehittyneet etenkin aikuisella kollilla. Kehittyneet posket antavat kartusiaanille tyypillisen trapetsimaisen pään muodon, jolla tarkoitetaan, että pää on leveä alhaalta ja kapeampi ylhäältä. Korvien tulee olla korkealla päälaella ja pystyt antaen kissalle valppaan yleisilmeen. Silmien väri on aina keltainene, väri voi vaihdella vaaleammasta keltaisesta aina intensiiviseen oranssiin, mutta värin tulee aina olla tasainen. Vihreää rengasta silmissä ei hyväksytä. Silmät ovat isot ja avoimet, ulkonurkistaan hiukan ylöspäin vinot. Turkki on tiheä ja runsaasta aluskarvasta johtuen yleisilme on hiukan villava. Väri vaihtelee vaalean harmaasta tumman harmaaseen, tärkeintä värissä on sen tasaisuus. Nuorilla kissoilla on miltei säännönmukaisesti haamuraitoja ainakin hännässä, mutta ne katoavat noin kahden vuoden iässä. Uros on tässä rodussa huomattavasti massiivisempi kuin naaras. Keskipaino uroksella on noin 7-9 kiloa ja naaraalla 4-6 kiloa.

Luonne

Yleisesti voidaan sanoa, että kartusiaani on todella hiljainen ja vähäpuheisempi rotu kuin monet muut kissarodut, jotkut lajin edustajat saattavat olla jopa kokonaan mykkiä. Sinimirrin kissalassa tosin Katilla on jatkuvasti jotakin kerrottavaa, vaikkakin se kerrotaan melkoisen hiljaisella pörinällä. Kartusiaani on rauhallinen ja se sopeutuu erittäin hyvin vaihtuviin tilanteisiin ja onkin erinomainen matkakumppani. Se sopeutuu erinomaisesti sisäkissaksi ja tulee hyvin toimeen muiden kissojen ja eläineten kanssa mutta viihtyy myös ainoana kissana.

Tämä kissa on uskollinen ystävä ja hakeutuu mielellään omistajansa lähelle rapsuteltavaksi, se lohduttaa surussa ja nukkuu mielellään ihmisen lähellä. Kissan lohduttava ja kannustava läsnäolo ei ole koskaan tungettelevaa, vaan se tyytyy hiljaiseen läsnäoloon etenkin vaistotessaan omistajansa olevan syystä tai toisesta kiireinen. Poikkeuksena ainkain meidän kissalassa hetki, kun saavun kotiin... Silloin kaikilla on kiire kertomaan, kuinka valtava nälkä niillä on... Rodun edustajat on melko helppo opettaa, sillä ne ovat hyvinkin herkkiä palkitsemiselle ja kehumiselle samoin kuin torumiselle.

Kissan hoitaminen

Lyhyt, tiheä ja paksu turkki ei juurikaan hoitoa tarvitse. Karvanlähtöaikoina kampaaminen säännöllisesti auttaa irtokarvan poistamiseen. Turkkia ei tule pestä kovinkaan usein, poikkeuskena urosten hännän tyvi, jota silloin tällöin kannattaa pesaista rasvahännän välttämiseksi. Näyttelyuroksia voi myös pestä muutaman kerran vuodessa.

Kartusiaanilla saattaa olla taipumusta lihomiseen, joten sen painoon ja ruokahaluun on syytä kiinnittää huomiota. Meillä on sekä sellaisia rodun edustajia, jotka eivät syö kuin nimeksi ja ovat hyvinkin hoikkia mutta meiltä löytyy myös muutama pyylevähkö neitokainen...

Suomalaiset kartusiaanit

Vuonna 1999 tuotiin ensimmäinen kartusiaani Suomeen pitkän tauon jälkeen ja rodun kasvattajiakin on itseni lisäksi muutama. Vuoden 2013 lopussa rekisteröityjä kartusiaaneja maastamme löytyy 177, joista osa tuontikissoja (Unkari, Itävalta, Italia, Saksa, Belgia, Hollanti, Ranska sekä Kroatia).